20 vuotta vierellä – Hannu Poutaselle jokainen kohtaaminen on merkityksellinen

Saattohoidon tukihenkilö Hannu Poutanen tietää, että joskus tärkeintä on vain olla. Kun elämä lähenee loppuaan ja ihminen kaipaa vierelleen toista ihmistä, saattohoidon tukihenkilö on rinnalla. Hänen tehtävänsä ei ole hoitaa, vaan olla läsnä.

Yksi Kymenlaakson Syöpäyhdistyksen saattohoidon tukihenkilöistä on Hannu Poutanen, joka on tehnyt vapaaehtoistyötä vuodesta 2002 lähtien.

“Ajatus oli kypsynyt mielessä ja näin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin tukihenkilöitä”, Hannu kertoo.
Ennen vapaaehtoistyön aloittamista Hannu kävi viikonlopun mittaisen koulutuksen Kyyrönkaidan kurssikeskuksessa. Vuosien varrella hän on kohdannut monia ihmisiä ja elämäntarinoita sekä saanut tutustua myös muihin saattohoidon tukihenkilöihin.
“Yhdessä olemme enemmän.”
Työn alkuvaiheiden jälkeen Hannu on kohdannut kymmeniä ihmisiä, joiden kanssa on jaettu hetkiä, tarinoita ja hiljaisuutta.

“Itsellä ei saa olla mihinkään kiire”

Hannu halusi antaa apua sinne, missä sille oli todellinen tarve. Hän oli aiemmin pohtinut rahalahjoitusten haasteellisuutta – jos hän antaisi keräykseen 20 euroa, kuinka suuri osa siitä päätyisi kuluihin, ja kuinka paljon puolestaan itse avuksi? Vapaaehtoistyö ihmiseltä ihmiselle poistaa välikädet.

“Jos annan omasta ajastani aikaa sitä tarvitsevalle, tiedän että apu menee perille.”

Jaetut hetket palkitsevat. Hannu kokee, että hän itse saa paljon enemmän kuin mitä toiselle antaa. Kuvitteellinen parin kympin lahjoitus kasvaa tapaamisen aikana tuhanneksi euroksi, jonka Hannu tuntee saavansa itse.

Jokainen ihminen tuo mukanaan oman tarinansa ja elämänsä sävyt. Ne hetket, joissa saa olla läsnä toisen rinnalla, jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Tukihenkilön työ on joustavaa ja etenee ennen kaikkea potilaan ehdoilla.

“Itsellä ei saa olla mihinkään kiire. Juttelen hyvin rauhallisesti ja kysyn aina, mitä Matti tai Maija on tehnyt työkseen – siitä juttu lähtee mukavasti luistamaan.”

Käynnit ovat erilaisia; joskus viisi minuuttia riittää, toisinaan puolitoista tuntia vierähtää hetkessä. Kaikki kohtaamiset ovat Hannulle tärkeitä, mutta joskus syntyy myös haastavia tunteita.

“Vaikeinta on ymmärtää, kun lähiomaiset ja ystävät eivät käy katsomassa. Olen kuullut potilaalta, että pelätään syövän tarttuvan. Vedotaan myös kiireeseen. Henkilö on yhtä arvokas nyt kuin ennen sairastumistakin.”

Hän muistaa erityisesti erään tapaamisen viimeisillään olevan, jo tutuksi muodostuneen henkilön kanssa.

“Hän sanoi minulle: ‘Hannu, kaikki asiat on puhuttu.’ Parin päivän päästä hän oli nukkunut pois.”

Hannu kertoo myös rohkaisevansa omaisia keskustelemaan avoimesti potilaan kannalta tärkeistä seikoista. Näitä voivat olla esimerkiksi raha-asiat tai hautaamiseen liittyvät käytännöt. Kun jäähyväisten hetki koittaa, ei enää jää sijaa jossitteluille – kysymykset ovat saaneet vastauksensa.

Sängyn laidalla kiire loppuu, ja henkinen pääoma karttuu

Pitkän vapaaehtoistyön aikana elämän monimuotoisuus on tullut tutuksi Hannulle – se, miten ihmiset suhtautuvat kuolemaan, ja miten monin eri tavoin he käsittelevät vaikeita asioita. Hannu ei kuitenkaan koe, että työ olisi muuttanut hänen käsitystään elämästä.

“Elämä on syntymistä ja kuolemista. Monen kiireisen ihmisen olisi hyvä tulla siihen sängyn viereen hetkeksi. Kyllä kiire loppuu.”

Hannu kertoo, että aikojen saatossa hän on kuullut lukemattomia tarinoita. Näitä, yli kahdenkymmenen vuoden aikana kuultuja asioita ei voi lukea kirjoista tai nähdä televisiosta – ne ovat jokaisen henkilön ja perheen omia, yksityisiä kokemuksia.

Tällaiset hetket ovat olennainen osa vapaaehtoistyötä. Ne muistuttavat siitä, kuinka paljon ihmisillä on kerrottavaa – kun vain joku pysähtyy kuuntelemaan.

Saattohoitopotilaan tukihenkilöllä on monia keskeisiä ominaisuuksia. Hannu kokee,  että hyvä tukihenkilö on tasapainoinen ja sinut itsensä kanssa. On tärkeää, että tämä kykenee käsittelemään kuulemiaan asioita. Näin ne eivät jää painamaan mieltä.

Hannulla on tapana pysähtyä hetkeksi keskustelemaan itsensä kanssa, kun hän palaa tapaamisen jälkeen autolle: sainko kevennettyä läheisten taakkaa edes hieman?

Vaikka tukihenkilö kohtaakin saattohoitopotilaan yksin, ei hän jää vaille vertaisten yhteisöä. Hannulle vapaaehtoisten keskinäinen tuki on tärkeää. Hän mainitseekin, että he ovat hyvin samanhenkisiä – siitä huolimatta, että he ovat omia persooniaan ja tulevat eri ammattialoilta.

Työhön tarvitaan sitoutumista ja kykyä huolehtia myös omasta jaksamisesta, joten hetken mielijohteesta saattohoidon tukihenkilöksi ei tule lähteä. Hannu kuitenkin kannustaa mukaan vapaaehtoistoimintaan, ja selkeästä syystä.

“Paljon enemmän tästä saa, kun itse ymmärtää antaa. Itselle henkistä pääomaa.”
Yksi asia nousee ylitse muiden, kun hän pohtii sitoutumistaan tukihenkilönä.
“Selvästi minua ja meitä tarvitaan siellä sängyn laidalla.”

Hannu kiteyttää saattohoitopotilaan rinnalla olemisen silmiä avaavalla tavalla.
“Olen aina sanonut, että joulu tulee myös sairaalasänkyyn. Mutta on muistettava, että jokainen uusikin päivä tulee sinne sairaalasänkyyn.”

Kymenlaakson Syöpäyhdistys juhlii marraskuussa 2025 saattohoidon tukihenkilöiden 10-vuotista päivystystä. Haluamme lämpimästi kiittää tukihenkilöitä heidän arvokkaasta työstään. Mikäli kiinnostuit tukihenkilötoiminnasta tai haluat tietää lisää, voit kysyä lisätietoja suoraan Kymenlaakson Syöpäyhdistykseltä. Vapaaehtoistyö tukihenkilönä tarjoaa mahdollisuuden olla hetkessä ja läsnä – kulkea rinnalla elämän viimeisinä hetkinä.