Vierellä kulkien- Meistä pidetään huolta

Marja Salminen

Marja Salminen

Kiinnostuin saattohoidosta jo kauan sitten. Valmistuin sairaanhoitajaksi vuonna 1969 ja terveydenhoitajaksi 1974. Viimeisimmät vuodet, ennen eläkkeelle jäämistä, työskentelin pienessä perheyrityksessämme. Jotain jäin kaipaamaan koulutusammatistani, ja kun vajaa kaksi vuotta sitten haettiin uusia henkilöitä saattohoitoon, lähetin heti hakemukseni. Sillä tiellä ollaan.
Valmennuskurssilla saimme hyvää oppia tulevaan tehtäväämme. Aiemmin mukana olleet kertoivat kokemuksistaan ja siitä, miten hyvällä mielellä osastolta aina lähtee vierailun jälkeen. Hieman sitä ihmetteli, mutta totta se on.

Aluksi tilanteet  jännittivät huolimatta siitä, että olimme saaneet hyvää valmennusta. Jännitystä lievensi tieto siitä, että myös meitä tuetaan, niin osastolla kuin syöpäyhdistyksen henkilökunnankin puolesta. Yksin ei tarvitse jäädä mieltä askarruttavien asioiden kanssa. Tieto siitä, että voi halutessaan pitää taukoa käynneistä, olipa syy mikä tahansa, tuntui hyvältä. Omia voimavaroja ei saa ylittää, näin meille kerrottiin.

Maaliskuun puolivälissä vietimme rentouttavan viikonlopun Puhjonrannassa Minnan asiantuntevassa ja huolehtivassa ohjauksessa. Talvinen sää yllätti lumineen  ja pakkasineen. Suunniteltu ulkoilu jäi vähäiseksi, mutta se ei haitannut. Sisätiloissa riitti mukaansa tempaisevaa,
opettavaa ja innostavaa toimintaa. Oli ihanaa heittäytyä mukaan kaikkeen, myös uuteen ja ennenkokemattomaan. Ja miten nauttikaan siitä, että sai koko viikonlopun istuutua valmiin pöydän äärelle hyvästä ruuasta nauttimaan. Aikaa jäi myös vertaistuelle ja omille pohdinnoille ilman häiriötekijöitä. Kyllä me taas jaksamme! Meistä tukihenkilöistä pidetään hyvää huolta ja meitä arvostetaan. Kiitos siitä!
Kesää odotellessa, voimia meille kaikille!