Vierellä kulkien – sairaanhoitaja Päivikki

Päivikki Helin

Päivikki Helin

Taannoin viestittelin  ja vaihdoin kuulumisia rakkaan Limingan serkkuni kanssa. Hiihtolomaterveisten lisäksi hän mainitsi   ajatuksissaan olleen  lauseen ”aina on polku eessä”,  joka julkaistun kirjan nimenäkin lie tunnetaan. Serkkuni kertoi, ettei hänen elonsarallaan juuri sillä hetkellä ollut  erityistä tarvetta lauseelle. Hiihtolenkillä se oli  kuitenkin  vahvana mielessä, kuin puskurina tuleviin haasteisiin.

Itse jäin miettimään omalla lenkkipolullani tuon lauseen merkitystä ja voimaa. Lyhyessä lauseessa piilee viisaus ja armo. Kuinka se kannattelee, keventää ahdistuksen taakkaa, luo toivoa ja jopa tyynnyttää rauhattomana vellovaa mieltä.

Kouvolan palliatiivinen poliklinikka on toiminut reilut kaksi vuotta. Poliklinikalla  hoidetaan parantumattomasti sairaan potilaan oireita. Iso osa työstämme on potilaan ja läheisten henkistä tukemista vakavan sairauden keskellä ja kuoleman äärellä. Laadukas oireenmukainen- ja saattohoito on moniammatillista. Potilaan oirehoitoon  ja läheisten tukemiseen osallistuu  potilaan ja läheisten tarpeisiin vastaava ammatillinen verkosto, unohtamatta kolmannen sektorin tarjoamia palveluita.

Yhteistyö Kymenlaakson Syöpäyhdistyksen kanssa on tiivistä. Yhdistyksen sairaanhoitajalta saavat niin potilaat, kuin läheisetkin  keskustelutukea. Hänen kauttaan  järjestyvät korvaamattomat tukihenkilöt kotiin palliatiivisille ja saattohoitopotilaille. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tukiosasto Villa Apilassa jatkuu jo perinteikäs viikoittainen tukihenkilöpäivystys. Yhdistyksen järjestämiltä surukursseilta läheiset ovat saaneet voimavaroja arkeen potilaan kuoleman jälkeen. Toiminta on kokonaisuudessaan merkityksellistä.

”Aina on polku eessä”. Voisivatko lääkärin lohdulliset sanat, tukihenkilön rohkaiseva hymy, sairaalapastorin kiireetön läsnäolo ja hoitajan lempeä kosketus johdattaa tuolle polulle silloin, kun sen löytäminen yksin on vaivalloista ja askel tuntuu raskaalle?