Vierellä kulkien – sairaanhoitaja Päivikki
Taannoin viestittelin ja vaihdoin kuulumisia rakkaan Limingan serkkuni kanssa. Hiihtolomaterveisten lisäksi hän mainitsi ajatuksissaan olleen lauseen ”aina on polku eessä”, joka julkaistun kirjan nimenäkin lie tunnetaan. Serkkuni kertoi, ettei hänen elonsarallaan juuri sillä hetkellä ollut erityistä tarvetta lauseelle. Hiihtolenkillä se oli kuitenkin vahvana mielessä, kuin puskurina tuleviin haasteisiin.
Itse jäin miettimään omalla lenkkipolullani tuon lauseen merkitystä ja voimaa. Lyhyessä lauseessa piilee viisaus ja armo. Kuinka se kannattelee, keventää ahdistuksen taakkaa, luo toivoa ja jopa tyynnyttää rauhattomana vellovaa mieltä.
Kouvolan palliatiivinen poliklinikka on toiminut reilut kaksi vuotta. Poliklinikalla hoidetaan parantumattomasti sairaan potilaan oireita. Iso osa työstämme on potilaan ja läheisten henkistä tukemista vakavan sairauden keskellä ja kuoleman äärellä. Laadukas oireenmukainen- ja saattohoito on moniammatillista. Potilaan oirehoitoon ja läheisten tukemiseen osallistuu potilaan ja läheisten tarpeisiin vastaava ammatillinen verkosto, unohtamatta kolmannen sektorin tarjoamia palveluita.
Yhteistyö Kymenlaakson Syöpäyhdistyksen kanssa on tiivistä. Yhdistyksen sairaanhoitajalta saavat niin potilaat, kuin läheisetkin keskustelutukea. Hänen kauttaan järjestyvät korvaamattomat tukihenkilöt kotiin palliatiivisille ja saattohoitopotilaille. Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon tukiosasto Villa Apilassa jatkuu jo perinteikäs viikoittainen tukihenkilöpäivystys. Yhdistyksen järjestämiltä surukursseilta läheiset ovat saaneet voimavaroja arkeen potilaan kuoleman jälkeen. Toiminta on kokonaisuudessaan merkityksellistä.
”Aina on polku eessä”. Voisivatko lääkärin lohdulliset sanat, tukihenkilön rohkaiseva hymy, sairaalapastorin kiireetön läsnäolo ja hoitajan lempeä kosketus johdattaa tuolle polulle silloin, kun sen löytäminen yksin on vaivalloista ja askel tuntuu raskaalle?